Driving in/between Places: Rhythms, Urban Spaces and Everyday Driving Routes

The use of the private car is one of the key factors that have shaped the contemporary urban milieu and daily life in the city. The paper examines what kind of temporal relations are produced between the driver and the environment in the context of habitual everyday driving routes. The data – utilizing go-along interviews, participant-produced visual material and recorded videos of drives – is examined by focusing on the temporal character of the routes by utilizing a ‘rhythmanalytical’ framework. The analysis examines ways in which spatial rhythms are produced and interacted with in and beyond the car-space. Focusing on the rhythmicities of everyday driving routes – as sites of everyday life and contexts for the urban experience – uncovers relations, experiences and meanings embedded in these mobile spaces and practices

The Temporality and Rythmicity of Lived Street Space

Tämä väitöskirja, lyhyesti ilmaistuna, tarkastelee arjen katutilan ja kaupunkiliikkumisen ajallisuuksia ja rytmisyyksiä. Kadut ja muut liikkumisen tilat kaupungissa ovat urbaanin arkielämän tärkeimpiä tapahtumapaikkoja – ne ovat keskeisessä roolissa siinä, miten (rutiininomaisesti) käytämme ja olemme vuorovaikutuksessa rakennetun ympäristön kanssa, miten juurrumme asuinympäristöihimme, ja miten kohtaamme muita ihmisiä kaupunkitilassa – ja näin ollen ovat olennaisessa roolissa elävien, kestävien ja tasa-arvoisten kaupunkien muodostumisessa. Tarkastellen katua mobiilina kokoutumana (mobile assemblage), tutkimus selvittää ja käsitteellistää eräitä keskeisimpiä liikkumisen ja katutilan rytmejä, ja pyrkii tuottamaan yksityiskohtaisen kuvan kaupunkiympäristön toistuvista (mikro-)ajallisuuksista liikkumisen näkökulmasta, mitkä osaltaan määrittävät kaupunkiympäristöä jokapäiväisenä ’elettynä’ tilana. Työn teoreettinen kehys ammentaa useista eri kaupunkien ajallisuutta käsitteellistävistä perinteistä, erityisesti Lefebvreläisestä rytmianalyysistä, ja määrittelee tarkasteltavat liikkumisen rytmit tilan, ajan ja kehollisen liikkumisen erottamattomiksi keskinäissuhteiksi. Tutkimuksen empiirisessä keskiössä on ruohonjuuritason liikkuminen. Liikkuminen, tai mobiliteetti, ymmärretään tässä laajasti (seuraten uutta mobiliteetin paradigmaa) toimintoina, jotka muodostavat merkityksiä, kokemuksia, kuulumisen tunteita, sosiaalis-materiaalisia vuorovaikutuksia, mielikuvia ja (liikkumisen) kulttuureita samalla, kun ne siirtävät ihmisiä paikasta A paikkaan B. Tutkimuksessa on tarkasteltu arjessa toistuvia kävely- ja ajoreittejä sekä liikkumisen tapahtumaa tavanomaisissa katuympäristöissä kahdessa suuressa suomalaisessa kaupungissa eri liikkumisen tutkimuksen menetelmiä (mobile methods) (mukaan menemiseen perustuvia syvähaastatteluita, valokuvia, reittivideoita ja reittikarttoja; videoituja paikkahavainnointeja) sekä jälkifenomenologista tutkimusotetta hyödyntäen. Tutkimusaineiston analyysi – mikä on tarkemmin esitelty sisällytetyissä tutkimusartikkeleissa (#01–04) – tuo esiin, yhtäältä, miten ihmiset (inter)subjektiivisesti hahmottavat, kokevat ja toiminnallaan muokkaavat kadun (ja laajemmin kaupungin) rytmisyyksiä omien liikkumisrutiiniensa konteksteissa, ja toisaalta, miten tilallisen toiminnan ja liikkeen kautta tilassa liikkujat tuottavat ajallista, tai hetkellistä, kadun arkkitehtuuria sopeutumalla tai haastamalla muualta asetettuja rytmisyyksiä. Analyysi tuo lisäksi esiin erilaisia rytmien välillisyyksiä (#01) ja rytmityksen prosesseja (#02), kaupunkiympäristön morfologian vaikutuksia näiden rytmien muodostumiseen (#03), sekä katutilan haltuunoton ajallisesti määrityviä rytmisiä muotoja (#04). Työ esittää, että nouseva rytmianalyyttinen tutkimusote on soveltuva ja hyödyllinen tapa lähestyä ja kartoittaa dynaamisia ja alati muuttuvia kaupunki- ilmiöitä. Arjen katutilan suhteen rytmianalyysi paljastaa erilaisia mikrotason ajallisuuksia (yhdessä makrotason kanssa), joiden valossa katuympäristö näyttäytyy monien heterogeenisten ja samanaikaisten ajallisuuksien tilana. Rytmianalyysi auttaa myös ymmärtämään kaupunkiliikkumisen moniulotteisuutta sekä arjen reittien merkityksiä funktionaalisten tekijöiden ohella, tuoden esiin ajallisten keho-ympäristö suhteiden moninaisuuden kirjoa. Yhdessä ne piirtävät vivahteikkaan kuvan kaupunkirakenteista kartoittaen sekä formaaleja (suunnitellut, ’ylhäältä’ asetetut) että informaaleja (sattumanvaraiset tai rutiininomaiset, ’alhaalta’ asetetut) liikkumisen rakenteita. Ne korostavat ihmistoiminnan jatkuvaa, niin rytmistä kuin kitkaista sykettä, kaupunkikudoksen intensiteettiä. Toisin sanoen, ne tuovat esiin kaupungin ja katuympäristöjen tahdin moninaisuuden sekä ennalta suunniteltuna että liikkeellä olevien ihmisten tuottamana.This dissertation, in short, examines the temporalities and rhythmicities of day-to- day urban mobility practices on the city street. Streets, and other mobility-centred spaces of the city, are the main stages of public urban life – they are essential to how we (routinely) use and interact with the built environment, connect to our neighbourhoods, and encounter other city dwellers – and thus play a key part in the making of liveable, sustainable and just cities. Examining the street as a mobile assemblage, the study probes and conceptualizes some of the key rhythms that emerge from such daily mobility patterns of the street, aiming to draw a detailed picture of the recurring urban (micro)temporalities from a mobilities perspective that partially constitute the ‘lived’ aspects of the day-to-day built environments. The theoretical framework on temporalities draws from various conceptual lineages, notably a Lefebvrian rhythmanalytical framework, and defines the studied mobility rhythms of the street as the inseparable relations between spaces, times and mobile embodied practices. The practical research focus is set on the grassroot-level embodied mobilities. Here mobility practices are understood in a broad sense (following a new mobilities paradigm) as activities that, whilst physically moving people from place A to place B, also produce meanings, experiences, sense of belonging, socio-material interactions, imageries, and (mobile) cultures in the process. Utilizing various mobile research methods (in-depth go-along interviews, participant-produced photographs, route videos and route maps; extensive videoed site observations), and by taking a postphenomenological research perspective, the dissertation examines recurring walking and driving routes, and the mobile event of day-to-day street space in two major Finnish cities. The analysis of the data – presented in four research articles (#01–04)– reveals, on one hand, how people (inter)subjectively make sense of and modify the rhythmicities of the street (and the city in general) inside their own mobile daily routines, and, on the other, how people – through their (mobile) uses of the space – produce temporal, or momentarily perceivable, architecture of the street by adapting to, or contesting, pre-set rhythmicities. The analysis further reveals different mediacies (#01) and processes of pacing (#02) of such rhythmicities, the role of urban morphologies in the formation of these rhythmicities (#03), and the time-sensitive rhythmic modes of appropriating the street through mobile uses (#04). The work proposes that the emerging rhythmanalytical research framework is an applicable and advantageous mode for approaching and mapping the urban phenomena that are inherently caught in a continuous flux and flow. In the case of the day-to-day street space, rhythmanalysis can be used to reveal micro-level (next to macro-level) temporalities that depict the street as a site of multiple heterogeneous and simultaneous temporalities and timings. Likewise, rhythmanalysis, helps us to understand the complexity of urban mobilities and day-to-day routes beyond their strictly functional means, revealing the multiplicities of temporal relations in such recurring body-environment relations. Together, they are able to draw a nuanced picture of some of the key urban structures, mapping both formal (planned and designed, set from the ‘above’) as well as informal (accidental and routine-like, set from the ‘below’) mobility structures of the city. They highlight the continuous, rhythmic and arrhythmic, pulses of human activity in the city, the intensities of the urban fabric. In other words, they reveal multiplicities of the beat of the city and its streets, both the planned and designed as well as the ones produced by their inhabitants on the move

Rytmejä kaupunkitilassa : Rytmianalyyttinen näkökulma arkisiin kävelyreitteihin kaupungissa

Tutkimuksessa tarkastellaan liikkeelläolon kokemuksen, kehon ja kaupunkitilan välistä suhdetta. Tutkimuksessa tuodaan laadullisen aineiston kautta esiin, millaisena kaupunkitila näyttäytyy arkisilla jokapäiväisillä ja rutiininomaisilla kävelyreiteillä liikkumisen kontekstissa. Erityistä analyyttistä huomiota kiinnitetään erilaisiin kaupunkitilan rytmeihin: tilan, ajan ja toiminnan välisiin erottamattomiin suhteisiin. Tutkimuksessa tuodaan esiin rytmisyyksiä, jotka jäsentävät kaupunkitilan ja kehon välistä vuorovaikutusta. Tutkimusaineistona toimivat kuuden haastateltavan kanssa toteutetut kävely- ja valokuvahaastattelut. Haastateltavien arkisilla kävelyreiteillä toteutettujen kävelyhaastatteluiden avulla liikkeelläolon kokemuksia on ollut mahdollista kerätä kaupunkitilassa liikuttaessa. Valokuvahaastatteluiden avulla on ollut mahdollista syventää keskustelua kokemuksista haastateltavien kävelyn aikana tuottamien valokuvien tarkastelun kautta. Kerättyä aineistoa tarkastellaan sisällönanalyysin keinoin, mitä taustalla oleva teoreettinen rytmianalyyttinen orientaatio ohjaa. Aineistosta nousee esiin, miten arkinen kävelyreitti on tapa asettaa omaa rytmiä kaupunkitilaan kehon ja liikkeen kautta, osana henkilökohtaisen arjen järjestäytymistä. Erilaiset jokapäiväiset vuorovaikutussuhteet ja kohtaamiset liikkeellä oltaessa tuottavat tilanteita, joissa kävelijän tulee lukea ja ymmärtää kaupunkitilan rytmisyyttä, ja improvisoida omaa liikkumisen rytmiään osana muita kaupunkitilan liikkeen rytmejä. Kaupunkiympäristön erilaiset muutoksesta viestivät rytmit herättävät arkisella reitillä mielenkiinnon rikkomalla kävelemisen rutiinia, liikkeen paikan jokapäiväisyyttä, ja kytkevät arkisen kävelyreitin osaksi kaupunkiympäristön rytmien moninaisuutta, erilaisten havaintojen, muistojen ja kokemusten kautta. Tutkimuksessa esiin nostetut teemat tuovat esiin, miten arkinen ja tarkoituksenmukainen käveleminen kaupunkitilassa on erilaisilla merkityksillä ladattu paikka; tapa jäsentää kaupunkitilan kokemusta arjen liikkumisen kontekstissa. Erilaiset mekaanisen liikkumisen ja vuorovaikutusten rytmit limittyvät toistuvan kävelemisen kautta saumattomasti kaupunkitilan rytmien moninaisuuteen, sekä kehon omiin rytmeihin, rakentaen arkisesta kävelyreitistä merkityksellistä liikkeen paikkaa

The Temporality and Rythmicity of Lived Street Space

Tämä väitöskirja, lyhyesti ilmaistuna, tarkastelee arjen katutilan ja kaupunkiliikkumisen ajallisuuksia ja rytmisyyksiä. Kadut ja muut liikkumisen tilat kaupungissa ovat urbaanin arkielämän tärkeimpiä tapahtumapaikkoja – ne ovat keskeisessä roolissa siinä, miten (rutiininomaisesti) käytämme ja olemme vuorovaikutuksessa rakennetun ympäristön kanssa, miten juurrumme asuinympäristöihimme, ja miten kohtaamme muita ihmisiä kaupunkitilassa – ja näin ollen ovat olennaisessa roolissa elävien, kestävien ja tasa-arvoisten kaupunkien muodostumisessa. Tarkastellen katua mobiilina kokoutumana (mobile assemblage), tutkimus selvittää ja käsitteellistää eräitä keskeisimpiä liikkumisen ja katutilan rytmejä, ja pyrkii tuottamaan yksityiskohtaisen kuvan kaupunkiympäristön toistuvista (mikro-)ajallisuuksista liikkumisen näkökulmasta, mitkä osaltaan määrittävät kaupunkiympäristöä jokapäiväisenä ’elettynä’ tilana. Työn teoreettinen kehys ammentaa useista eri kaupunkien ajallisuutta käsitteellistävistä perinteistä, erityisesti Lefebvreläisestä rytmianalyysistä, ja määrittelee tarkasteltavat liikkumisen rytmit tilan, ajan ja kehollisen liikkumisen erottamattomiksi keskinäissuhteiksi. Tutkimuksen empiirisessä keskiössä on ruohonjuuritason liikkuminen. Liikkuminen, tai mobiliteetti, ymmärretään tässä laajasti (seuraten uutta mobiliteetin paradigmaa) toimintoina, jotka muodostavat merkityksiä, kokemuksia, kuulumisen tunteita, sosiaalis-materiaalisia vuorovaikutuksia, mielikuvia ja (liikkumisen) kulttuureita samalla, kun ne siirtävät ihmisiä paikasta A paikkaan B. Tutkimuksessa on tarkasteltu arjessa toistuvia kävely- ja ajoreittejä sekä liikkumisen tapahtumaa tavanomaisissa katuympäristöissä kahdessa suuressa suomalaisessa kaupungissa eri liikkumisen tutkimuksen menetelmiä (mobile methods) (mukaan menemiseen perustuvia syvähaastatteluita, valokuvia, reittivideoita ja reittikarttoja; videoituja paikkahavainnointeja) sekä jälkifenomenologista tutkimusotetta hyödyntäen. Tutkimusaineiston analyysi – mikä on tarkemmin esitelty sisällytetyissä tutkimusartikkeleissa (#01–04) – tuo esiin, yhtäältä, miten ihmiset (inter)subjektiivisesti hahmottavat, kokevat ja toiminnallaan muokkaavat kadun (ja laajemmin kaupungin) rytmisyyksiä omien liikkumisrutiiniensa konteksteissa, ja toisaalta, miten tilallisen toiminnan ja liikkeen kautta tilassa liikkujat tuottavat ajallista, tai hetkellistä, kadun arkkitehtuuria sopeutumalla tai haastamalla muualta asetettuja rytmisyyksiä. Analyysi tuo lisäksi esiin erilaisia rytmien välillisyyksiä (#01) ja rytmityksen prosesseja (#02), kaupunkiympäristön morfologian vaikutuksia näiden rytmien muodostumiseen (#03), sekä katutilan haltuunoton ajallisesti määrityviä rytmisiä muotoja (#04). Työ esittää, että nouseva rytmianalyyttinen tutkimusote on soveltuva ja hyödyllinen tapa lähestyä ja kartoittaa dynaamisia ja alati muuttuvia kaupunki- ilmiöitä. Arjen katutilan suhteen rytmianalyysi paljastaa erilaisia mikrotason ajallisuuksia (yhdessä makrotason kanssa), joiden valossa katuympäristö näyttäytyy monien heterogeenisten ja samanaikaisten ajallisuuksien tilana. Rytmianalyysi auttaa myös ymmärtämään kaupunkiliikkumisen moniulotteisuutta sekä arjen reittien merkityksiä funktionaalisten tekijöiden ohella, tuoden esiin ajallisten keho-ympäristö suhteiden moninaisuuden kirjoa. Yhdessä ne piirtävät vivahteikkaan kuvan kaupunkirakenteista kartoittaen sekä formaaleja (suunnitellut, ’ylhäältä’ asetetut) että informaaleja (sattumanvaraiset tai rutiininomaiset, ’alhaalta’ asetetut) liikkumisen rakenteita. Ne korostavat ihmistoiminnan jatkuvaa, niin rytmistä kuin kitkaista sykettä, kaupunkikudoksen intensiteettiä. Toisin sanoen, ne tuovat esiin kaupungin ja katuympäristöjen tahdin moninaisuuden sekä ennalta suunniteltuna että liikkeellä olevien ihmisten tuottamana.This dissertation, in short, examines the temporalities and rhythmicities of day-to- day urban mobility practices on the city street. Streets, and other mobility-centred spaces of the city, are the main stages of public urban life – they are essential to how we (routinely) use and interact with the built environment, connect to our neighbourhoods, and encounter other city dwellers – and thus play a key part in the making of liveable, sustainable and just cities. Examining the street as a mobile assemblage, the study probes and conceptualizes some of the key rhythms that emerge from such daily mobility patterns of the street, aiming to draw a detailed picture of the recurring urban (micro)temporalities from a mobilities perspective that partially constitute the ‘lived’ aspects of the day-to-day built environments. The theoretical framework on temporalities draws from various conceptual lineages, notably a Lefebvrian rhythmanalytical framework, and defines the studied mobility rhythms of the street as the inseparable relations between spaces, times and mobile embodied practices. The practical research focus is set on the grassroot-level embodied mobilities. Here mobility practices are understood in a broad sense (following a new mobilities paradigm) as activities that, whilst physically moving people from place A to place B, also produce meanings, experiences, sense of belonging, socio-material interactions, imageries, and (mobile) cultures in the process. Utilizing various mobile research methods (in-depth go-along interviews, participant-produced photographs, route videos and route maps; extensive videoed site observations), and by taking a postphenomenological research perspective, the dissertation examines recurring walking and driving routes, and the mobile event of day-to-day street space in two major Finnish cities. The analysis of the data – presented in four research articles (#01–04)– reveals, on one hand, how people (inter)subjectively make sense of and modify the rhythmicities of the street (and the city in general) inside their own mobile daily routines, and, on the other, how people – through their (mobile) uses of the space – produce temporal, or momentarily perceivable, architecture of the street by adapting to, or contesting, pre-set rhythmicities. The analysis further reveals different mediacies (#01) and processes of pacing (#02) of such rhythmicities, the role of urban morphologies in the formation of these rhythmicities (#03), and the time-sensitive rhythmic modes of appropriating the street through mobile uses (#04). The work proposes that the emerging rhythmanalytical research framework is an applicable and advantageous mode for approaching and mapping the urban phenomena that are inherently caught in a continuous flux and flow. In the case of the day-to-day street space, rhythmanalysis can be used to reveal micro-level (next to macro-level) temporalities that depict the street as a site of multiple heterogeneous and simultaneous temporalities and timings. Likewise, rhythmanalysis, helps us to understand the complexity of urban mobilities and day-to-day routes beyond their strictly functional means, revealing the multiplicities of temporal relations in such recurring body-environment relations. Together, they are able to draw a nuanced picture of some of the key urban structures, mapping both formal (planned and designed, set from the ‘above’) as well as informal (accidental and routine-like, set from the ‘below’) mobility structures of the city. They highlight the continuous, rhythmic and arrhythmic, pulses of human activity in the city, the intensities of the urban fabric. In other words, they reveal multiplicities of the beat of the city and its streets, both the planned and designed as well as the ones produced by their inhabitants on the move

Rytmejä kaupunkitilassa : Rytmianalyyttinen näkökulma arkisiin kävelyreitteihin kaupungissa

Tutkimuksessa tarkastellaan liikkeelläolon kokemuksen, kehon ja kaupunkitilan välistä suhdetta. Tutkimuksessa tuodaan laadullisen aineiston kautta esiin, millaisena kaupunkitila näyttäytyy arkisilla jokapäiväisillä ja rutiininomaisilla kävelyreiteillä liikkumisen kontekstissa. Erityistä analyyttistä huomiota kiinnitetään erilaisiin kaupunkitilan rytmeihin: tilan, ajan ja toiminnan välisiin erottamattomiin suhteisiin. Tutkimuksessa tuodaan esiin rytmisyyksiä, jotka jäsentävät kaupunkitilan ja kehon välistä vuorovaikutusta. Tutkimusaineistona toimivat kuuden haastateltavan kanssa toteutetut kävely- ja valokuvahaastattelut. Haastateltavien arkisilla kävelyreiteillä toteutettujen kävelyhaastatteluiden avulla liikkeelläolon kokemuksia on ollut mahdollista kerätä kaupunkitilassa liikuttaessa. Valokuvahaastatteluiden avulla on ollut mahdollista syventää keskustelua kokemuksista haastateltavien kävelyn aikana tuottamien valokuvien tarkastelun kautta. Kerättyä aineistoa tarkastellaan sisällönanalyysin keinoin, mitä taustalla oleva teoreettinen rytmianalyyttinen orientaatio ohjaa. Aineistosta nousee esiin, miten arkinen kävelyreitti on tapa asettaa omaa rytmiä kaupunkitilaan kehon ja liikkeen kautta, osana henkilökohtaisen arjen järjestäytymistä. Erilaiset jokapäiväiset vuorovaikutussuhteet ja kohtaamiset liikkeellä oltaessa tuottavat tilanteita, joissa kävelijän tulee lukea ja ymmärtää kaupunkitilan rytmisyyttä, ja improvisoida omaa liikkumisen rytmiään osana muita kaupunkitilan liikkeen rytmejä. Kaupunkiympäristön erilaiset muutoksesta viestivät rytmit herättävät arkisella reitillä mielenkiinnon rikkomalla kävelemisen rutiinia, liikkeen paikan jokapäiväisyyttä, ja kytkevät arkisen kävelyreitin osaksi kaupunkiympäristön rytmien moninaisuutta, erilaisten havaintojen, muistojen ja kokemusten kautta. Tutkimuksessa esiin nostetut teemat tuovat esiin, miten arkinen ja tarkoituksenmukainen käveleminen kaupunkitilassa on erilaisilla merkityksillä ladattu paikka; tapa jäsentää kaupunkitilan kokemusta arjen liikkumisen kontekstissa. Erilaiset mekaanisen liikkumisen ja vuorovaikutusten rytmit limittyvät toistuvan kävelemisen kautta saumattomasti kaupunkitilan rytmien moninaisuuteen, sekä kehon omiin rytmeihin, rakentaen arkisesta kävelyreitistä merkityksellistä liikkeen paikkaa

Eletyn katutila ajallisuus ja rytmisyys – näkökulmia ajalliseen kaupunkiympäristöön

Väitöstilaisuuden Lectio PraecursoriaTampereen yliopisto 17.1.202